Aune Laaksonen (s. 1927) on tehnyt elämäntyönsä vapaaehtoisena kulttuurin ja taiteen parissa. Hän on järjestänyt taidenäyttelyitä 1970-luvulta lähtien ja ollut olennainen tekijä Keravan taidemuseon ja sen kokoelmien synnyssä ja historiassa. Keravan taidemuseo siirtyi kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistoiminnasta ja Laaksosen johdosta palkattujen museoammattilaisten hoitoon. ”Keravan taidemuseon kokoelmat, kun mä lähdin sieltä, oli 1250”, Laaksonen muistelee. Taidemuseon kotisivujen mukaan kokoelmat käsittävät nykyään noin 1350 teosta.
Laaksonen oli liikkeellepaneva voima myös Sirkusmuistomerkin hankinnassa. Muistomerkin mahdollistanut kansalaiskeräys oli pitkälti tämän taiteen puuhanaisen työn tulosta. Haastattelimme Aune Laaksosta hänen kotonaan Keravalla 8.5.2013.
Ajatus Sirkusmuistomerkistä syntyi automatkalla Kalle Sariolan kanssa. Laaksonen, jolla oli kokemusta julkisten taideteosten hankkimisesta, innostui ja tarttui heti haasteeseen. Asiantuntijana konsultoitiin kuvanveistäjä Heikki Häiväojaa, joka ehdotti muistomerkin tekijäksi kollegaansa Antero Poppiusta. Laaksosen mukaan teoksen pronssinen muistolaatta on kuitenkin Heikki Häiväojan käsialaa.
Varoja muistomerkkiä varten kerättiin monella tapaa. Laaksonen muistelee, että materiaali saatiin lahjoituksena Kymi Kymmenestä, mutta rahaa tarvittiin Poppiuksen työpalkkaan. Kymi Kymmene Kemia lahjoitti polyesterihartsin ja A. Ahlström Oy lasikuitumaton. Muistomerkkitoimikunta järjesti erilaisia tapahtumia, joista Laaksonen mainitsee Ollilan elojuhlat ja vuonna 1978 aloitetut Sirkusmarkkinat. ”Aina piti löytää rahaa jostain ja kaikennäkösiä juttuja tehtiin”, Laaksonen kertoo. ”Kummallisesti sitten kuitenkin saatiin ensin yhteen, sitten toiseen, sitten kolmanteen, neljänteen ja viidenteen (sirkushevoseen).”
Laaksonen toteaa, ettei muistomerkki sirkukselle aluksi välttämättä miellyttänyt kaikkia. Myös muistomerkin sijainnista syntyi polemiikkia. ”Mut siinähän se on saanu kodin -- mä luulen että nyt jo sais lopun elämäänsä olla, tai toiset 35 vuotta”, Laaksonen naurahtaa. Sirkushevoset ovatkin kotiutuneet Keravalle hyvin; ne ovat vuosien varrella esimerkiksi saaneet Sarioloilta töyhdöt päähänsä sirkuksen merkkivuotta juhlittaessa. Teoksen historia ja merkitys eivät kuitenkaan ole välttämättä kaikille tuttuja ja Laaksonenkin toivoisi, että niitä korostettaisiin. ”Et täytys ne kerrostumat, menneisyyden kertomukset olla, olla esillä.”
Teoksen käyttötapaa on jouduttu pohtimaan Sirkushevoset sairastaa –projektin yhteydessä. Laaksonenkin on tietoinen hevosten huonosta kunnosta ja niiden kohtaamasta ilkivallasta. ”Oli -- häntää tai jalkaa otettu pois, että se on kyllä aika ihmeellistä. -- En tiedä, yölläkö ne käy siellä”, Laaksonen harmittelee. Projektin varrella on selvinnyt, että osa vaurioista on myös hevosilla ratsastamisen seurausta. Laaksonen muistelee itse alun perin ajatelleensa Sirkushevoset nimenomaan muistomerkiksi, mutta myös lapset ovat ottaneet sen omakseen.
”Kyl mä pitäsin, että se ois muistomerkki -- koska se Sariolan (sirkuksen) elämä on alkanut Keravalta.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti