Lasikuituhevosten valmistustavasta ja poikkileikkauskuvia

  Tiedustelimme Sirkushevoset- taideteoksen valmistuksessa mukana olleelta taiteilija Aarne Jämsältä 34-vuotta sitten käytetyistä työmenetelmistä. Tälläisen reseptin saimme:

1. Aluksi hevosmuotit vahataam huolellisesti, noin viisi kertaa.
2. Levitetään veneenveistäjien käyttämää nestemäistä irrotusainetta sienellä.
3. Muottiin levitetään polyesterihartsipohjaista Gelcoat-maalia. 
4. Levitetään ensimmäinen lasikuitukerros:  
                                            - hartsia
                                            - n. 2% kovetetta
                                            - talkkia (talkin avulla pystytään säätelemään massan viskositettiiä asteikolla
                                              kiisseli - kermavaahto)
                                            - väriaine
     
       Annetaan kuivua ja kovettua.
 
5. Levitetään toinen massakerros, löysempi kuin ensimmäinen. Massaan tuputetaan sopivia lasikuitukankaan paloja. Kun lasikuitu sulaa, muodostuneet ilmakuplat poistetaan lastalla. 

6. Ruuvien reiät siistitään ja palat yhdistetään muutama pala kerraallaan. Palapeli aloitetaan päästä ja muista vaikeasti tavoiteltavista kohdista.

7. Yhdistettyjen palojen sauma kohdat käsitellään samalla ohjeistuksella kuin kohdissa 4-5.
8. Asetetaan metallitukikaaret ja kiinnitetään sisälle lekasora+hartsi+talkki seoksen avulla.
9. Muotti avattaan ja veistos otettaan ulos.
10.Vuoletaan saumat pois ja hiotaan eri karheuksisilla hiomapaperilla, siirtyen karkeimmasta        hienoimpaan (n.100-300).
11. Lopuksi levitetään muutama kerros vahaa.
 
  Vuosien saatossa hevosia ollaan useasti korjattu eri metodein: paikkailtu, pakkeloitu ja maalattu. Maaleja ja muita käytettyjä materiaaleja ei ole aina valittu alkuperäisyyttä kunnioittaen, vaan on käytetty sitä mitä varastosta kulloinkin on löytynyt. Alkuperäinen pintakin on saanut luonnollisesti ajan tuomaa patinaa.Materiaalitutkimus kuuluukin olennaisena osana konservointiprosessiin.
  Sirkushevosten kohdalla valitsimme lähestymistavaksi poikkileikkausnäytetutkimuksen.
Blanco-hevosen pinnasta otetut näytepalat valettiin epoksihartsiin ja niiden pinta hiottiin tasaiseksi ja kiiltäväksi. Tämän jälkeen ne kuvattiin stereomikroskoopin avulla. Kuvista on helposti erotettavissa hevosen pinnan alla piilevä rakenne: maalikerrokset, lujiteaine ja täyte.

                        Päällimmäisenä on kolme kerrosta maalia, (kerrosten lukumäärä vaihtelee eri hevosten
                 ja näyteenottopaikkojen mukaan), sen alla Gelcoat, sitten lasikuitukerros ja pohjalla polyuretaania. 

                                                                                         
        Kuvausohjelmistolla voi myös suorittaa mittauksia, joskin tulokset ovat tässä tapauksessa vain suuntaa-antavia.

Blancon röntgenkuva

Blanco -hevosesta otettiin 25 kappaletta digitaalisia röntgenkuvia, jotka liitettiin lopuksi yhteen tietokoneella. Kuvat otettiin periaatteessa samanlaisella laiteella kuin mitä sairaaloissa käytetään. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tukirautojen määrä teoksen sisällä ja tutkia mitä muuta hevosen keho mahdollisesti pitää sisällään.
                 Blancosta otetuista röntgenkuvista selvisi että etujalkojen ja kehon väliä sekä takajalkoja kaviosta polvitaipeeseen asti on tuettu metalliputkilla. Muita metallitangon tukemia kohtia hevosesta ei löytynyt mutta yllätykseksemme kuitenkin paljastui että häntä on täytetty lekasoran ja täydennysaineen sekoitteella. Tutkimustulos oli yllättävä. Miksi hevosten häntä on täytetty painavammalla aineella kun muut osat?  Vai onko täyttö tapahtunut joskus muistomerkkien aikaisempien korjailujen yhteydessä.              
              Kysyimme lekasorasta teoksen valmistukseen osallistuneelta taiteilijalta, Aarne Jämsältä. Jämsän vastaus kysymykseen oli yksinkertainen. Lekasorasekoitteella vahvistettiin ohuempia ja vaurioille herkempiä kohtia: häntiä, päitä ja nilkkoja. Muista kohdin hevoset täytettiin polyuretaanilla.
             Tutkimuksesta ja dokumentoinnista on vastasuudessa apua muistomerkkien
konservointitoimenpiteitä tehdessä. Esimerkiksi selvitys tukirautojen kunnosta ja mahdollisista puutteista auttaa tulevien korjaustöiden tekijöitä pääsemään mahdollisimman hyvään ja kestävään lopputulokseen.

.

Blanco saapui Tikkurilaan

                                                     


Konservointitoimenpiteiden ensimmäinen vaihe on kohteen perinpohjainen tutkimus. Kiinnostavimpia seikkoja konservaattorin kannalta ovat käytetyt materiaalit, valmistustapa ja teoksen merkitys. Sirkushevoset- taideteos on alun perin tarkoitettu ulkotilakäyttöön. Käyttötaide on ajatuksena kiehtova ja yhteisöllinen, mutta taideteoksena se vaatii erilaisen tarkastelukulman.

                                           Blancoa viedään sisätiloihin   

Teoksella voi olla rahallista, esteettistä, käytännöllistä, historiallista ja sosiaalista arvoa. Huomioon ottaen kyseisen teoksen luonne, on tärkeä pohtia, mikä yllämainituista arvoista ja merkityksistä nousee ylitse muiden.
               Kohdetta tarkasteltaessa ensimmäisen kerran keväällä 2013 kummiluokan oppilaiden kanssa huomasimme kuinka hevosia käytetään. Esille nousivat lasten tavat kiivetä hevosten selkään, joista pystyimme päättelemään pahiten rasitusta kokevat kohdat. Tästä pysyimme kartoittamaan ilkivallan ja käytöstä johtuneiden vauriokohtien erot.

                                                       Blanco tutkittavana

              Aloitimme tutkimuksen Blanco-nimisestä hevosesta. Blancolta on irronnut puolet vasemmasta jalasta, eikä puuttuva osa ole enää tallessa. Hevosten vasemmat etujalat kokevat kovimman rasituksen, koska monet ratsastajat pitävät sitä jalansijana teoksen selkään noustessa. Jalka on luultavasti haurastunut käytön aikana. Rikkonainen jalka on revitty ja hävinnyt lopullisesti sen johdosta.
             Saatuamme Blanco -hevonen irti sen vanhasta puisesta jalustasta, veimme sen valokuvauslaboratorioon röntgenkuvauksiin. Kuvista pystyimme päättelemään lisää teoksen tekotavasta. Tässä vaiheessa meitä kiinnosti tietää, sisälsikö lasikuidusta tehty Blanco tukitankoja kehossaan. Myös poikkileikkausnäyte otettiin hevosen pintakerroksesta, jota tarkasteltaessa voidaan havaita vuosien varrella tehdyt vauriokorjaukset ja mahdollisesti materiaalit, joita on korjauksissa käytetty.