Heikki Häiväoja (s. 1929) on kuvanveistäjä, jonka teoksia on ollut näyttelyissä 1950-luvulta lähtien. Häiväoja on pitkän uransa aikana suunnitellut etenkin mitaleita, hautamuistomerkkejä ja rahoja, mutta oli mukana myös Sirkushevosten suunnittelussa. Sirkushevoset on Antero Poppiuksen teos eikä Häiväoja osallistunut valmistusvaiheeseen vaan Poppiuksen apuna toimi Häiväojankin entinen oppilas kuvanveistäjä Aarne Jämsä. Haastattelimme Heikki Häiväojaa 25.4.2013 hänen ateljeellaan Vantaalla, jossa mies oli täydessä touhussa tulevaa näyttelyään valmistellessaan.
Sirkushevosten kuvia nähdessään Heikki Häiväoja yllättyi niiden rapistuneesta kunnosta. Hänen mielestään itse kokonaisuus on kuitenkin eloisa ja parempi kuin hän muistikaan. Hevosten luonnollisiin väreihin hän on edelleen tyytyväinen: ”Se vaan on tuntunu aina hyvältä.” Hän muisteli hevoset valmistanutta Poppiusta lämpimästi ja totesi tämän olleen luotettava ja innostunut työssään. Häiväojan mukaan hevosten valmistukseen on tarvittukin energiaa.
Sirkusmuistomerkki suunniteltiin aikanaan toiminnalliseksi teokseksi, mutta nykyvalossa Häiväojakin on huolissaan sen turvallisuudesta. Häiväoja sanoo aina hieman vierastaneensa päätöstä melko korkeista betonirengasjalustoista, sillä hevosen selästä pudotessaan lapsi voi satuttaa itsensä sekä jalustaan että sen alla olevaan kiveykseen. Vaihtoehtoiseksi ajatukseksi kovalle alustalle Häiväoja esittikin esimerkiksi nurmikumpua, jolla hevoset voisivat ikään kuin laiduntaa. Taiteilija myös pohti, miten ihmiset ottaisivat vastaan teoksen käyttötavan muuttumisen kiipeilypaikasta pelkäksi muistomerkiksi.
Häiväoja totesi paikattavuuden olevan muovin luonne ja sen korjaamisen joka tapauksessa halvempaa kuin vaikkapa kalliiden pronssivalujen tekeminen. Hänen mukaansa halpa materiaali onkin sopiva sirkusteemaiseen teokseen.
Hevosten rakenne ei ole kestänyt nykyisenlaista käyttöä, ilkivaltaa ja kiipeilyä ja niiden korjauskierre onkin ollut ongelma. Irronneita raajoja on jouduttu liittämään vain ulkoapäin eivätkä uudet liitokset ole kestäneet. Häiväoja toteaakin, että liitokset olisi päästävä tekemään sisäpuolelta. ”Ei niitä korjaa kukaan tosta päältä”, hän kommentoi.
Häiväojan muistelun mukaan 1970-luvulla ei ollut vielä saatavilla ruostumatonta harjaterästä, joten vanhat raudat hevosten sisältä pitäisi nyt poistaa ja vaihtaa ruostumattomiin. Tukirakennetta hän vahvistaisi lasikuitumatolla ja muovilla. Syksyn 2013 röntgenkuvauksessa kuitenkin paljastui, etteivät raudat edes ulotu hevosen jalkoja pidemmälle, joten varsinaista tukirankaa ei ole. Tällä hetkellä projektissa pohditaankin, tehdäänkö ainakin osa hevosista kokonaan uudestaan. Tätä jo Häiväojakin keväällä pohti.
Haastattelusta saimme arvokkaita näkökulmia varsinkin hevosten korjaamiseen ja tukea pohdintoihin siitä, mitä voidaan muuttaa pilaamatta taideteoksen alkuperäistä henkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti