Kummiluokan ja esinekonservaattoriopiskelijoiden ensitapaaminen

Kummiluokan tarinoita ennen tapaamista:

Sirkushevosten tarina Tuomo 5b

Yllättäen näin valoa. Minut oltiin pystytetty ystävieni viereen. Olin aika ylpeä itsestäni, koska olin muisto Sirkus Sariolasta. Olin ollut pystyssä monia vuosikymmeniä ja yllättäen joku alkoi hakata minua takaapäin. Mutta koska olin patsas en nähnyt taakseni. Tämä toistui monta kertaa ja minulta katkottiin jalkoja ja häntiä. Minut korjattiin ja rikottiin. Oli niitä mukaviakin lapsia, mutta mikään leikki ei kestä ikuisesti.

Eräänä päivänä lapsiporukka tuli. Luulin heidän rikkovan minua. He alkoivatkin tutkia meitä. Kuulin heidän puhuvan meidän korjaustyöstä. Ehkä parhaat päivämme eivät olekaan loppu. Toivottavasti kuuntelitte minua, nimittäin en jaksa kertoa tätä tarinaa uudelleen. Loppu

Auttakaa meitä Martta 5B
Olen seissyt neljän ystävä-hevosen kansa jo monta vuotta. Katsellut, kun lapset ratsastavat meillä ja ovat leikkineet milloin ritaria milloin prinsessaa, mutta nyt meitä on rikottu ja meihin on piirretty. Kaikki alkoi, kun iso poikaporukka tuli ja katkaisi kaveriltani jalan. Olemme kyllästyneet siihen, että meitä tuhritaan ja jalustojamme roskataan. Myös se, että lapset eivät uskalla tulla leikkimään meillä, koska takanamme on yleensä aikuisia jotka ovat humalassa. Meitä on myös korjattu teipillä, mutta haluaisimme, että meille tehtäisiin kunnon kunnostus.

t: Zorro johtajahevonen ja muut.

Sirkushevoset Valtteri

Menimme luokan kanssa katsomaan keskustaan missä kunnossa Sirkushevospatsaat ovat. Vauriot: jalkoja poikki, häntiä poikki, pienesti grafiittia, väri halkeile. Menimme katsomaan niitä, koska osallistuimme niiden korjaustöihin, jossa korjataan ne vanhaan kuntoon. Sinänsä meidän luokka ei korjaa siellä yhtään mitään van olemme tavallaan niin kuin projektin kummiluokka. Korjaajien pitää saada heilunta loppuman ja kaikki listaamani viat korjattua. Kun korjaustyöt ovat loppuneet , pääsemme katsomaan korjaajien tiloja. 

Kristiina 5b
Me ollaan seisty täällä liikkumattomina jo kauan. Kestetty kun meitä tatuoidaan tusseilla, tai vedetään hännästä. Meidän laidunta saastutetaan Hesburger-juomatölkeillä ja tyhjillä sipsipusseilla. Joka päivä me vanhenetaan. Rappeudutaan ja aletaan horjua kunnes lopulta kaadutaan. Täällä me sirkushevoset patsastellaan. Vaikka ollaan Keravan symboli, ni välitetäänkö meistä? Ei! Ihastellaanko miten komeita oreja me ollaan? No ei tietenkään. Hyvä jos meitä ees näkee tän törkykasan alta… Mut kyl me iloaki saadaan ku pikkulikat tulee ratsastaan. Ku vanhempien pitää olla niin kauheita tosikkoja! Miksei muka mimmit saa ostaa heppaa? Miks pitää tyytyä johonkin keppihevoseen ku vois saada ihka oikean tamman! Mekin ollaan ihan oikeita... Ei vaan ostata liikkua. Mut sepä onkin meidän sirkushevosten ainoa ilonaihe. Tosin onhan sekin iha kivaa et Keravan Keskuskoulun 5b ja pari muuta tulee parantamaan meiän haavat…

Keravan keskuskoulun 5b, hankkeen kummiluokka, ja Metropolian esinekonservointilinjan opiskelijat tutustuivat toisiinsa ja hanke esiteltiin koululaisille. Mukana ensitapaamisessa oli myös Keravan taidemuseon museolehtori Laura Kauppinen ja tietenkin kummiluokan oma opettaja Hanna-Maria Antikainen. Kummiluokka ja konservaattoriopiskelijat jaettiin viiteen ryhmään, niin että jokaisessa ryhmässä oli viisi koululaista ja heitä opastamassa kaksi konservaattoriopiskelijaa.

Jokaisella ryhmällä oli käytössään oma digikamera, jolla Sirkushevosia voitiin dokumentoida ja tallentaa. Ryhmät siirtyivät Sirkushevosten luokse tekemään vauriokartoitusta kaaviopiirrustuksiin. Hevosten vauriot merkittiin neljältä suunnalta eri värein kaavioihin koululaisten toimesta. Konservaattoriopiskelijat näyttivät kuinka hevosten maalipinnasta otetaan näyte skalpellin avulla näytepurkkiin. Myöhemmin koululaiset tulevat tutustumaan Tikkurilaan konservointiosastolle ja konservaattoriopiskelijat näyttävät kuinka näyte tutkitaan. Konservointitoimenpiteitä suunnitellessa on tärkeätä tietää konservoitavan kohteen materiaalit mahdollisimman tarkasti. Konservointikohteen dokumentointi niin ennen konservointia, sen aikana ja konservoinnin jälkeen on myös erittäin tärkeä työvaihe.

Koululaisten puuhastellessa hevosten kanssa selvisi, että koukussa olevat etujalat ovatkin todennäköisemmin rikkoutuneet käytön kuin ilkivallan seuraksena, sillä lapset nousivat hevosten selkään käyttäen apuna enemmän koukussa olevaa jalkaa. Jalat ovat siis olleet kovan rasituksen alaisina ja ajansaatossa antaneet periksi.

Vauriokartoituksen ja dokumentoinnin jälkeen siirryttiin takaisin koululle käymään ryhmien kesken läpi, minkälaisia vaurioita koululaiset olivat huomanneet. Tässä vaiheessa konservaattoriopiskelijatkin huomasivat paljon uusia vaurioita, kun Sirkushevosia oli tarkasteltu uusin silmin. Pohdittiin myös muun muassa mitä Sirkushevosten valmistajilta olisi hyvä kysyä, kun heitä mennään tapaamaan. Suunniteltiin koululaisten tutustumiskäyntiä Tikkurilaan, jossa maalinäytteen tutkimuksen lisäksi kuvaamme röntgenillä Sirkushevosia, jotta näemme niiden rakenteen sisään. Keskusteltiin myös siitä, miten olisi mahdollista estää Sirkushevosiin kohdistuvaa ilkivaltaa, miten koululaisten mielestä hevoset pitäisi entisöidä, minkälaista väkeä paikalla liikkuu ja arvelevatko koululaiset että heidän osallistumisensa projektiin vähentäisi muiden koululaisten mahdollisesti aiheuttamaa vahingontekoa Sirkushevosia kohtaan.

Kuvassa konservaattoriopiskelija Aleksi Pienimäki esittelee näytteenoton saloja koululaisille.